Some-suremista leimaa usein kiusallisuus

Tutkimuksemme mukaan somessa suremiseen liittyy kiusallisia tunteita, vaikka monet kokevatkin sen luonnollisena kanava jakaa elämän iloiset asiat.

Monet kokevat sosiaalisen median luonnollisena kanavana jakaa elämän iloiset asiat ja tapahtumat, mutta sureminen aiheuttaa yhä usein kiusallisia tunteita.

Suremisen some-etiketti

Suuri osa suomalaisista ei pidä sosiaalisessa mediassa suremista sopivana.

Kysyimme Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulun viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-aholta, miksi some-sureminen tuntuu niin monista kiusalliselta – ja miten somea voi omassa surussa parhaiten hyödyntää.

Läheisensä kuolemasta on omalle Facebook-seinälleen kirjoittanut vain kahdeksan prosenttia suomalaisista. Joka toinen suomalainen puolestaan tuntee tilanteen kiusalliseksi, kun näkee surun purkautuvan somessa. Luvut selvisivät henkivakuutusyhtiö Kalevan teettämässä tutkimuksessa, johon vastasi 1006 suomalaista.

Luoma-aho kertoo, mistä epämiellyttävä tunne kumpuaa:

”Monen on vaikea reagoida negatiivisiin tunteisiin, oli kyse sitten somesta tai elämästä sen ulkopuolella. Voi olla vaikeaa kohdata tunteitaan, eikä silloin aina tiedä, pitääkö tilanteeseen mennä mukaan vai ei.”

Somessa voi työstää tunteitaan

Luoma-aho pitää somea myös hyvänä surun työstämisen välineenä – kunhan jättää syvimmät tunteiden avaamiset läheisimmilleen.

”Uskon, että joku voi kokea vaikeana sen, jos kaukaisempi tuttava kertoo somessa syvimmistä tunteistaan ja vaiheistaan, jotka on ollut tapana säästää lähipiirille. Viesti voi päätyä paljon laajemmalle joukolle kuin päivityksen tekijä on välttämättä edes tullut ajatelleeksi.”

Tutkimuksen mukaan lähes kolmannes suomalaisista ei tiedä, miten reagoisi somen kautta tulevaan suruviestiin ja joka viides ei halua reagoida mitenkään. Luoma-ahon mukaan moni hakee sosiaalisesta mediasta positiivisia tunteita: yksi katselee hassuja kissavideoita ja toinen selailee ystäväpiirin arkisia kuulumisia.

”Negatiiviset tunteet koetaan tällöin vääränlaisina. Ihminen saattaa ajatella, että ei tullut tätä somesta hakemaan.” Luoma-Aho toteaa. 

Osanotot sydän emojilla

Kirkkoherra Kari Kanala, Helsingin Paavalin seurakunnasta kokee, että osa ei halua ottaa osaa julkiseen suremiseen.

Kun tunnettu ihminen kuolee, some-suremiseen kulminoituu yhteisen surun jakaminen. Esimerkiksi kuuluisan muusikon fanijoukko löytää some-suremisen kautta suruun yhteistä tarttumapintaa.

Facebookissa näkee välillä surukommentteja, joissa ei käy ilmi, kuka on menehtynyt. Tämä voi aiheuttaa hämmennystä: jos joku rohkaistuu kysymään, kenestä on kyse, vastaus voi olla, että kerron yksityisviestissä. Suruun sekoittuu silloin epätietoisuutta.     

Jos ihminen haluaa jakaa suruaan sosiaalisessa mediassa, se hänelle sallittakoon. Osanotto on mielestäni hieno tapa ilmaista ottavansa osaa toisen menetykseen. Viestit, joita suru-uutisen somessa julkaissut ihminen saa, voivat olla hänelle todella tärkeitä.

Jos haluat ottaa osaa toisen suruun, mutta et ole varma miten, niin esimerkiksi Facebookissa sydän on hyvä emoji. Sillä voi tarkoittaa montaa asiaa, kuten ilmaista osanottoa. Osa taas ei halua ottaa osaa julkiseen some-suruun, vaan mieluummin lähestyy yksityisviestillä tai puhelimitse. Sekin on ymmärrettävää.

Hyvää tarkoittava kommentti voi tuntua ikävältä

Sosiaalihistorian dosentti Ilona Pajari, Jyväskylän yliopistosta kertoo näkemyksistään somessa suremisesta.

Sosiaalinen media on tietynlainen heimokulttuurinen paikka. Jotkut vuodattavat someen paljon henkilökohtaisia asioitaan, toiset ovat hiljaisempia.

Somessa on hyvää se, että asioista voi kertoa suurelle joukolle kerrallaan, eli ei tarvitse kadulla tapaamilleen tuttaville selittää samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Uskon, että surijalle oikeasti läheisimmät ihmiset ottavat some-päivityksen lisäksi myös henkilökohtaisesti osaa suruun.

Surevalle hyvää tarkoittava kommentti voi hänestä tuntua ikävältä. Jos jonkun läheinen on juuri menehtynyt, häntä ei lohduta kommentti jossa toinen kertoo omista vaikeuksistaan.

Digihautajaiset yleistyvät

Useimmiten ihmiset haluavat rauhoittaa hautajaiset sosiaalisen median ulkopuolelle. Kanalan kokemuksen mukaan hautajaisvieraat eivät juuri näpräile kännykkää siunaustilaisuudessa tai muistotilaisuudessa.

Hautajaisissa on aina otettu kuvia, mutta ihmisiltä täytyisi aina kysyä lupa, jos heidän kuvansa julkaisee sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi hautajaissaattueesta on epäkorrektia julkaista kuvia ilman lupaa.

Digihautajaiset ja tilaisuuden striimaus yleistyvät. Etenkin silloin, jos vainajan sukulaisia asuu ulkomailla, tai he ovat muuten estyneitä tulemaan; kuvaaminen ymmärretään hautajaisiin kuuluvaksi. Digihautajaisten mahdollisuutta kiitellään, ne omalla tavallaan tasa-arvoistavat ihmiset, kaikkien kutsuttujen on mahdollista osallistua tilaisuuteen paikasta riippumatta.

Anna surulle aikaa